Odotan innolla hetkeä, jolloin voin lukea Helsingin Sanomani tämänkaltaisesta laitteesta. Lopetin HS:n paperilehden jo vuosia sitten kyllästyttyäni kantamaan valtavia paperimääriä kierrätykseen. Helsingin Sanomien tuhatvuottavanha käyttöliittymä, jonka hyvyydestä aina väännetään kättä, on minusta todella epäkäytännöllinen. Yritän aina lukea HS:n sunnuntaipainoksen kuntosalini sohvalla, mutta 10 minuutin jälkeen lopetan löydettyäni itseni valtavasta paperikasasta olkapäiden kolottaessa. Samasta asiasta puhutaan Sähköinenkirja.fi-sivustolla. Törmäsin tähän Skiff-lukijaan jo sen ensiasteilla ja se tuntuu mielestäni yhdeltä lupaavimmista omiin tarpeisiini sopivista lukulaitteista.
Siinä on markkinoiden suurin näyttö, ja se on myös ohuin. Sitä kuvaillaan kestäväksi, koska sen näytössä ei ole lasia ja runko on tehty magnesiumista. Resoluutioltaan siinä on neljäkertaa enemmän pikseleitä kuin tavanomaisemmissa lukulaitteissa. Ainakin minulle yksi tärkeimmistä omainaisuuksista on sen kosketusnäyttö, eli se ei tarvitse esimerkiksi osoitinkynää, josta en pidä. Tämä tuo sen tutun ”lehdenkääntämisen tunteen” lukemiseen. Akun kestoksi luvataan viikkoa.
Palvelu ja ansaintamallit
Tämä kuva kertoo, miten Skiff-lukulaite toimii ja miten siihen saa sisältöä. Huomionarvoista on se, että sisältöjen mukaan voidaan sijoittaa kolmannen osapuolen mainoksia. Lukijan kannalta aika näyttää, ovatko ne häiritseviä vai eivät. Mainostajien mukaan tuominen kuitenkin lisännee sen vetovoimaa ja auttaa murroksen etenemisessä? Mitä itse tuumit?
Proosaa ja protokollia 