Pohdin aikaisemmassa postauksessani sitä, miten sähköinen kirja tulee käyttäytymään puhekielessämme. Ehkä lukulaitettakin kutsutaan jonain päivänä vain kirjaksi.
Lukemisen ja teknisen laitteen yhdistävä sana “lukulaite” on mielestäni varsin kuvaava. Ruotsissa käytetään ilmeisesti termiä läsplatta, lukulevy. Melko osuva sekin. Varsin monessa maassa näyttää kuitenkin, ainakin Googlen perusteella, olevan valloillaan englantipohjainen e-reader.
Kielten oma termistö vaikuttaa pikaisen katsauksen perusteella yhtä vakiintumattomalta kuin meilläkin. Muotoja on monia. Puhutaan lukijoista, kuten ranskan “liseuse”. Lukijoille asetetaan myös määreitä, kuten eestin “e-raamatu luger” tai espanjan “letor de libros electrónico”. Saksan “läsgerät” on rakenteltaan samoilla linjoilla kuin meidän lukulaitteemme. Pelkkä sähköisyyskin voi riittää, kuten portugalilaisten, “leitor eletrônico”.
Kehittyipä sähköisiin kirjoihin liittyvä sanasto mihin suuntaan tahansa, toivon, ettei Suomessa ruvettaisi puhumaan kuitenkaan iiriidereistä.
Proosaa ja protokollia 
Vastaa