Tässä silmiini osuneessa, jo vuonna 2008 Uusi Suomi-lehdessä julkaistussa jutussa kirjailija Mike Pohjola pohti e-kirjojen tulevaisuutta. Hänen mukaansa sähköiset kirjat voivat muuttaa lukukokemuksen ja kirjan tulevaisuuden ja kirjailijana häntä kiinnostavat e-kirjan tuomat mahdollisuudet sisällön suhteen: interaktiivisuutta, hypertekstiä, multimediaa, viitteitä, koon muuttamista, automaattinen äänikirjaksi muuttuminen, uuteen laitokseen päivittyminen, ja niin edelleen.
Verkkosisältöjen kanssa työkseni pulaavana tuli mieleeni, että jos tuosta tulee mainstreamia, kirjalijan sisällöntuotannolliset haasteet ovat merkittävästi erilaisia kuin ennen. Pitääkö kirjailijan jo kirjaa kirjoittaessaan miettiä interaktioita, videoita ja hyperlinkkejä? Sehän on sama haaste, jonka edessä sisällöntuottajat olivat jo internetin alkuaikoina. Syntyykö tulevaisuuden hyperkirjailijoiden rinnalle hyperkustantaja tai teknologisia partnereita – vai muuttuuvatko nykyiset kustannustalot sellaisiksi? Vai ovatko ne jo sitä? Anybody?
Proosaa ja protokollia 
Vastaa