HS-raati vastaa Helsingin Sanomien artikkelissa kysymykseen ”Syrjäyttääkö sähkökirja lopulta paperikirjat?” Mielipiteitä on sekä puolesta että vastaan ja perusteluissa löytyy.
Kysymyksenasettelu on kieltämättä turhan epätarkka, kuten Lotta Backlundkin toteaa (Ääääh, nämä kysymykset on aina niin hullusti muotoiltu! Ikinä ei voi vastata yksioikoisesti.). Itse tulkitsisin kysymystä niin, että tarkoituksena on arvioida, tuleeko sähköisestä kirjasta joskus yleisempi tapa kuluttaa kirjasisältöjä kuin painetusta kirjasta. Jos kysymys asetetaan näin, on vastaus mielestäni täydellä varmuudella ”kyllä”. Mikä on sinun mielipiteesi?
Seuraavassa muutamia poimintoja ei-vastauksen antaneilta. En malttanut olla kirjoittamatta perään omia täydennyksiäni…
Johannes Koroma:
Koti ilman kirjahyllyä olisi kauhistus, se olisi kuin amputoitu asunto. En halua tihrustaa vuoteessa tai junassa sähköistä ruutua, kyllä kahisevan paperiset sivut ovat tunteikkaampia käännellä.
>> Millä omaa sivistyneisyyttä voisikaan tehokkaammin pönkittää, kuin pinoamalla 100 000 sivua pölyä huoneen nurkkaan? Itsellänikin kyyneleet valuvat, kun kuulen paperin kahinan korvissani.
Juha Herkman:
Sähkökirja on sähköjänis, jonka perässä kustantajat juoksevat pelon- ja toivonsekaisin tuntein.
>> Mitäköhän tapahtuu, kun sähköjänis saadaan kiinni? Ja ainahan sen joku saa.
Mirkka Lappalainen:
Eiköhän kannattaisi intoilla sähkökirjoista vasta sitten, kun saatavilla on parempia ja halvempia lukulaitteita? Nykyisiä vekottimia hankkivat enimmäkseen kustannusalan ihmiset ja teknoräplääjät, joihin kirjojen lukijoiden laaja enemmistö ei kuulu.
>> Rapakon taitaa olla melkoinen määrä ”kustannusalan ihmisiä ja teknoräplääjiä”. Amerikkalaisen Amazon verkkokaupan paras myyntiartikkeli on jo kahden vuoden ajan ollut sähkökirjan lukulaite Kindle. Lisäksi Amazon myi esimerkiksi kesäkuussa 180 sähköistä kirjaa jokaista sataa kovakantista kirjaa kohden.
Ami Hasan:
Ironista muuten, että samanaikaisesti kun digitaalisuuden on uhottu poistavan maailmasta paperin, niin maailman menestyneimmän nettikaupan, Amazon.comin, eniten myymä tuote on paperinen kirja.
>> Mistäköhän Amin tilastot on poimittu? Pehmeäkantisten kirjojen myynti voi tietysti kääntää tilanteen Amazonissakin vielä painetun kirjan eduksi, mutta tuskinpa kyseisen verkkokaupan kohdalla kuitenkaan kannattaa puhua ”digi-ironiasta”.
Akuliina Saarikoski:
Sähkökirja on brutaalin yksinkertainen massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen tai kirjallisuuden kanssa. Kirja on filosofinen esine, joka kokoaa yhteen kosketeltavissa olevaan pisteeseen kommentin todellisuudesta. Kirja on fyysisesti olemassa oleva esine. Sen pinnan tuntu, sivut, kannet ja painetut kirjaimet eivät ole korvattavissa sähköisellä tiedostolla.
>> Kuinka ylimielisesti ja omaa sivistyneisyyttä korostaen painettua kirjaa voikaan puolustaa?
Mikko Lehtonen:
Sähkökirja parantaa huomattavasti yksittäisten teosten tavoitettavuutta sitä mukaa kuin teoksia digitoidaan. Käytettävyydeltään paperikirja on kuitenkin ylivoimainen sähkökirjaan verraten. Sähkökirja tulee paperisen rinnalle, ei sen tilalle.
>> Mitä on tämä ”paperikirjan ylivoimainen käytettävyys”? Sähköisen kirjan lukulaite on kevyempi kuin painettu kirja. Lukulaitteeseen mahtuu jopa satoja kirjoja ja sähkökirjan voi hankkia kymmenessä sekunnissa milloin ja missä vaan. Sähköiseen kirjaan voi lisätä muistiinpanoja ja sisällöstä voi tehdä hakuja. Lisäksi kirjan fonttikokoa voi suurentaa ja kirjan voi myös lainata sähköisessä muodossa eteenpäin.
Kaari Utrio:
Tuskin kukaan kuvittelee, että tänään ladattu sähkökirja on luettavissa viidensadan vuoden kuluttua kuten painettu, tai jopa käsin kirjoitettu kirja?
>> Kuinka monta 500 vuotta vanhaa, käsin kirjoitettua kirjaa olet Kaari lukenut?
Alexis Kouros:
Ihminen voi lukea vain yhden kirjaa kerrallaan ja painetun kirjan voi antaa vielä eteenpäin.
>> Oletko Alexis kuullut sähköpostista? Myös sähköisen kirjan voi antaa eteenpäin ja vieläpä monella tavalla. Ja mitä tekemistä ihmisen kyvyllä lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan on painetun kirjan mahdollisen syrjäytymisen kanssa?
Tommi Uschanov:
Myöskään esimerkiksi lyijykynä – painettua kirjaa vain noin sata vuotta nuorempi ja teknisesti vielä suunnattoman paljon alkeellisempi keksintö – ei ole kadonnut mihinkään tietokoneiden tieltä. Ei edes niiden muuttuessa kannettaviksi.
>> …Ja lyijykynä onkin säilyttänyt valta-asemansa sisällöntuottamisen tärkeimpänä välineenä työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa.
Antti Nylén:
Katsokaamme historian todistusta. Valokuva ei ”syrjäyttänyt” maalaustaidetta. Televisio ei ”syrjäyttänyt” radiota. Cd-levy ei ”syrjäyttänyt” vinyyliä. Digikuva ei ”syrjäyttänyt” filmiä.
>> Antti tulkitsee termiä ”syrjäyttäminen” melko kirjallisesti. CD:stä ollaan käsittääkseni jo siirtymässä mp3-muotoiseen ja verkon kautta kuunneltavaan musiikkiin ja digikuvan aiheuttamasta murroksesta voi kysyä vaikka konkurssiin ajautuneelta Valokuvausliikeketju Eiriltä.
Antti Nylén jatkaa:
Kaikki mikä on mahdollista, tehdään. Tämä on nykykulttuurin idea. Koskee yhtä hyvin sähkökirjoja kuin kouluampumisia.
>> Tähän tuskin jää enää mitään lisättävää.
Proosaa ja protokollia 
Huhhuh, kaikki nuista ei kuulostaneet niinkään asian ennustamiselta, vaan todella arvolatautuneilta henkilökohtaisilta mielipiteiltä siitä, miten asian pitäisi olla.
Eniten minua häiritsee tuo Akuliina Saarikosken väite, että lukulaitteella ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Ei kirjallakaan välttämättä ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Kirjallisuutta on ollut jo ennen kirjoja. Lukulaite ja kirja ovat välineitä, joilla kirjallisuus on julkaistavissa ja luettavissa.
Lukulaite on vain väline. Mistä nämä kuohuvat tunteet asiaa kohtaan?
Ainoat olennaiset syyt, joiden kannalta asiaa minusta voisi tarkastella, ovat muita kuin tunnepitoisia, esimerkiksi ekologiset näkökannat. Onko asiaa mietitty siltä kannalta, kumpi olisi jatkossa ekologisempi ratkaisu? Tai onko eroa ollenkaan, tai olisiko se niin pieni, että sillä ei ole mitään merkitystä?
Olen itsekin sitä mieltä, että perinteiset kirjat ovat ihania ja niitä on mukava lukea, niissä on varmasti tunnelmaa, jota sähkölaitteessa ei ole. Toisaalta jaksaisin itse raahata laukussani mukana paremminkin kevyehköä sähkökirjaa kuin perinteistä versiota, jos kyseessä on vaikkapa Anna Karenina, Tuulen viemää tai Pohjantähti-trilogia. Elämyksen kannalta on usein sitä parempi, mitä pitempi (hyvä) teos on, koska silloin saa olla toisissa maailmoissa pitempään. Mutta isoja järkäleitä ei jaksa pitää kädessä sängyssä lukiessaan eikä niitä jaksa raahailla ympäriinsä.
Kyllähän tuo sähkökirja olisi ehdottomasti kätevämpi ratkaisu, jos laite vain kestää (mieluummin pitempään kuin nykyajan kännykät).
[…] raatilaisten kommentteja ja bloggaajien huomioita niihin löytyy ainakin Proosaa ja protokollia e-kirja-blogista. Aiheet: Antti Nylén, e-kirja, HS-raati, sähköinen kirja, sähkökirja Tuoreet […]
Mites käy jos lataatkin sähkökirjaan kirjan/lehden joka olikin turha, et sillä voi kuitenkaan lämmittää/sytyttää takkaa talossasi.
Liika elektroniikka on turhaa, kirjoissa on se nostalgia